Sijoitus kaatopaikalle

Kaatopaikkasijoitusta koskeva lainsäädäntö on viime vuosina tiukentunut. Suurin muutos koskee kaatopaikalle sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää. Suurin osa biohajoavasta jätteestä tulee olla eroteltu muusta jätteestä hyödynnettäväksi. EU:n ja kansallisen lainsäädännön mukaan kaatopaikalle ei saa enää sijoittaa yhdyskuntajätettä.

Kaatopaikkatoiminta aiheuttaa erilaisia päästöjä ympäristöön. Kaatopaikalla syntyy kaasuja jätteen sisältämän orgaanisen aineksen hajotessa anaerobisesti eli mätänemällä. Kaasu sisältää pääasiassa metaania (55 %) ja hiilidioksidia (45 %), joista metaani on kasvihuonevaikutuksiltaan hiilidioksidiin verrattuna 20-kertainen. Ämmässuon nykyisen kaatopaikan kaasua on vuodesta 2004 lähtien käytetty kaukolämmön tuottamiseen Espoon Kivenlahden lämpövoimalaitoksessa. Hyödyntämätön osuus poltetaan soihtupolttimissa Ämmässuolla. Kaatopaikkatoiminnan ajoittaiset hajuhaitat aiheutuvat alueelle loppusijoitettavasta biohajoavasta jätteestä.

Kaatopaikan suotovesiä sekä ympäristön pohja- ja pintavesiä tutkitaan säännöllisesti. Suoto- ja valumavedet ohjataan suotovesialtaaseen, josta ne pumpataan viemärin kautta Suomenojan jätevedenpuhdistamoon puhdistettavaksi.

Jätteen energiahyötykäytön lisääminen ei kokonaan poista kaatopaikkatarvetta, koska poltossa syntyvää tuhkaa ja kuonaa tullaan sijoittamaan kaatopaikalle. Lisäksi kaatopaikalle joudutaan sijoittamaan tulevaisuudessa myös jätteet, joita ei voida polttaa. Loppusijoitettavan jätteen määrän vähentymisen johdosta kaatopaikka täyttyy hitaammin ja uuden kaatopaikkatilan tarve vähenee.